60-luku

Pianotunnit

Pianotunnit alkoivat, kun olin 5-vuotias. Opettajana minulla oli isän siskon mies Veikko. Veikon tunneilla kuljin noin 7 vuotta. Tunnelma siihen aikaan oli se, että vois kylläkin tehdä jotain muuta, kuin pimputella pianoa. Mieluummin olisin ollut luistelemassa kavereiden kanssa. Perustaidot siellä kuitenkin opin.

Aku Ankka

Kun niitä pianotunteja sitten otettiin, niin täytyihän sitä keksiä jotakin iloista ja mukavaa soitettavaa. Rupesin soittamaan Aku Ankoista Tupu-Hupu-Lupu musaa. Välillä pianon bassopäässä kömpivät karhukoplan veijarit. Ne olivat ensimmäisiä sävellysten alkuja. Kävi vain niin ettei seuraavana päivänä sitten muistanutkaan mitä oli edellisenä päivänä sävellellyt.

C-kasetti

60-luvun loppupuolella ilmestyivät ensimmäiset C-kasetit. Nauhurit halpenivat kasettidekeiksi. Ihmisillä oli varaa ostaa kasettisoittimia. Niinpä serkkuni Timppa oli saanut tällaisen laitteen. Eräänä iltana olin päässyt yövieraaksi Timpan luokse. Timppa esitteli uuden laitteensa. Seuraavaksi oli vuorossa ensimmäiset nauhoitukset. Tätini joutui armottomien toimittajien haastateltavaksi. Yöllä olikin vuorossa musiikin nauhoittaminen. Timppa takoi pöydän kulmaa ja minä soitin melodikaa. Jossain vaiheessa Timppa sitten väsähti. Minä jatkoin silmät ristissä aamuun asti. Kipinä oli saatu.

70-luku

Äidin Landola

Äitini soitteli kitaraa. Kitaran soitto alkoi kiinnostaa. Olihan kaikissa hyvissä bändeissä kovia kitaristeja. Oli Hendrixiä, Claptonia ja Pagea. Ei tainnut ensimmäiset kitarasoolot mennä kovin hyvin. Alkoi kova harjoittelu. E-mollin jos sai soimaan, niin päivä oli pelastettu. Miten sen sitten sai soimaan, kun ei osannut edes virittää sitä. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi sujua sointuvihkoja ja nuotteja lukiessa.

Ensimmäinen sähkökitara

Naapurin poika Ismo sai joululahjaksi sähkökitaran. Minä siitä heti Ismon luokse testaamaan kitaraa. Kitara kytkettiin stereoihin ja niin ensimmäiset sähköiset soinnit kiirivät eetteriin. Yritin houkutella Ismoa, että perustettaisiin bändi, mutta ei siitä mitään tullut, kun Ismo oli vain kiinnostunut autoista ja moottoreista. Ostin kitaran Ismolta muutaman kuukauden kuluttua 200 mk:lla. Kitaraa piti ruveta heti muokkaamaan. Lisäsin siihen pari säädintä äänenvärin säätöön. Kohta se olikin reikiä täynnä. Vahvarina toimi kaksi putkiradiota sarjaan kytkettynä. Niistä lähti hyvä särö.

Grundig kelanauhuri

Nyt kun oltiin suuria kitaravirtuooseja, niin täytyihän vingutuksia johonkin tallennella. Pyysin vanhemmiltani äänityslaitteita ja sainkin vanhan käytetyn kelanauhurin ja vanhoja nauhoja. Äänityksistä tuli niin hirveitä, ettei niitä pystynyt itsekkään kuuntelemaan kuin kerran. Ajattelin silloin, että jonakin päivänä minulla on kunnon studio.

Autotallijengi (72-74)

Ensimmäinen bändi perustettiin 70-luvun alkupuolella kavereiden kanssa. Bändiin kuuluivat Antti Peuna (basso), Tuomo Kurtti (kitara), Urpo Hämäläinen (rummut) ja minä, Harri Laakso (kitara). Kukaan ei oikeastaan osannut vielä paljon mitään. Upille hankittiin ensimmäiset rummut lähistön rakennustyömaalta. Maalipurkkien päälle pingotettiin rakennusmuovia viemäreiden eristyskumilla kiristettynä. Antti hommasi yhdeltä Pululta bassovehkeet, joihin kuului Hagström basso, Philips 18W putkivahvari ja kaiutin. Tuomolla niin kuin minullakin oli kaksi putkiradiota sarjaan kytkettyinä. Treenasimme lähes tulkoon joka päivä ainakin muutaman tunnin. Emme osanneet soittaa toisten tekemiä biisejä, niinpä kehittelimme niistä soinnuista joita osasimme omia biisejä. Bändin keikkakiertue alkoi opettajien pikkujoulusta. Avasimme pankkitilin suuria rahavirtoja varten. Keikkoja olikin kaiken kaikkiaan peräti kaksi kappaletta. Poikia alkoi tytöt kiinnostamaan enemmän kuin treenit, joten tiemme erosivat.

Alf & Red (74)

Pesosen Markun (laulu) ja Vähämäen Jyrkin (kitara) kanssa perustettiin Alf & Red. Aluksi treenattiin kolmestaan lähinnä Beatlesin kappaleita. Bassoon tuli mukaan Jarmo ”Alfred” Knuutila ja rumpuihin Orislahden Markku. Muutaman kuukauden soitettuani pojat potkasi minut bändistä pois. Ilmeisesti erimielisyyksiä tuli siitä mitä instrumenttia minun olisi pitänyt soittaa. Poikien mielestä koskettimia, omasta mielestä kitaraa. Joku muu tuli minun tilalle.

X-ray (74-76)

X-ray olikin jo kunnon bändi. Sillä oli paljonkin keikkoja. Kiertelimme ympäri lappia soittelemassa cover-biisejä. Oli joukossa joitakin omiakin sävellyksiä, lähinnä Arskalta ja minulta. Bändistä oli juttuja lehdistöä myöten. Soittajina kunnostautuivat Arto Teräs (kitara, laulu), Heikki Alalouku (kitara), Erkki Vitikainen (basso, laulu), Markku Orislahti (rummut) ja Harri Laakso (koskettimet, kitara). Mukana kävivät myös Rauno ”Rappari” Pallari (kitara) ja Harri Raudaskoski (kitara, laulu). Yhden hyvän jutun muistan bändin keikkareissuista. Olimme saaneet kuulla eräältä Sasisaarelta, että hänellä olisi kaksi keikkaa vahingossa myytynä seuraavaksi viikonlopuksi päällekkäin ja kysyikin meiltä ottaisimmeko toisen niistä. Keikka oli kuulemma rokki keikka. Niinhän me suostuimme. Viikonloppuna matkasimme kohti Oijärveä (Ranuan ja Oulun välimaastoissa). Oli kevät aikaa. Ajelimme reipasta vauhtia kunnes yhtäkkiä peräkärry alkoi heittelehtiä auton perässä. Se heitti meidät niin, että auton keula oli menossa kohti lumikinosta. Peräkärry perässä ojaan. Kärryssä oli vielä sitä samaa heiluriliikettä, joten se oikaisi auton keulan takaisin tielle päin. Kun  oli riittävästi massaa, tulimme takaisin tielle, niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan. Ainoastaan peräkärrystä jäi lokasuoja repsottamaan. Pääsimme perille Oijärvelle hyvissä ajoin. Kasasimme vehkeet, otimme soundcheckit. Kello 21.00 aloimme vetää rajua rokkia. Ketään vain ei näkynyt. Pihalla oli kylläkin autoja kasapäin, mutta sisälle ei tullut ketään. Kymmenen aikaan illalla järkkäri marssi meidän luokse ja sanoi, että meidän täytyisi muuttaa musiikkityyliä kunnon musiikin suuntaan. Keikkatauolla mietimme strategioita. ”Tämähän on humppapaikka, mitä me osataan, Emma-valssi ja pari humppaa, soitetaan niitä ja joitakin hitaita heavybiisejä”. Strategia oli valmis. Seuraava tunti olikin sitten tosi pitkä. Joka neljäs biisi oli Emma. Tulihan sinne sisälle muutama uskalikko tanssimaankin, mutta se ei järkkäriä tyydyttänyt. Se kehotti meitä pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja häipymään mahdollisimman nopeasti. Keikkapalkkiota ei makseta noin huonolle orkesterille. Saimme kuitenkin bensarahat. Seuraavana päivänä Sasisaari sai kuulla kunniansa. ”Jätkä möi meille humppakeikan rokkikeikan sijaan”. Todellisuudessa bändi toimikin ihan hyvin, kunhan keikkapaikat olivat musiikille sopivia.

Sakke, Risto ja Harri (76)

Tämän bändin kanssa soitin Hurriganesin ohjelmistoja. Havukaisen Risto (rummut) oli aikamoinen Hurriganes-fani. Nurilan Sakke (basso) oli siihen aikaan Rovaniemen elävän musiikin yhdistyksen johtohommissa. Minulle (kitara) tämä oli vain kokeilua. Laulua meillä ei ollut. Olihan se aikamoista Hurriganesia.

Humppakokeilut

Vitikaisen Eki oli suivaantunut siitä, että humppabändit saivat keikkoja paljon paremmin kuin rokkibändit. Alettiin Ekin kanssa treenaamaan humppamusiikkia tarkoituksena perustaa humppayhtye. Aluksi soittelin  koskettimia. Se ei oikein tahtonut lähteä putkeen. Niinpä siirryin kitaraan ja se rupesikin luonnistamaan. Kävin musiikkiopistossa teoriatunneilla, lähinnä sointuteorioita opiskelemassa. Se helpottikin kovasti ja opinkin yleiset humppamusiikissa käytettävät sointukierrot aika nopeasti.

Ammattikoulun bändi (76-77)

Mukana olivat Risto ”Rilli” Helistén (basso), Harri Erkkilä (rummut), Pertti ”Peepa” Palmu (kitara) ja Harri Laakso (kitara). Soitimme aika paljon jami-pohjaista musiikkia. Joku keksi teeman ja ei muuta kuin jammaamaan. Biisit venyivät pitkiksi. Joskus saattoi käydä niin, että yksi biisi kesti koko treeni rupeaman. Musiikissa käytettiin aika paljon funk-musiikin elementtejä. Se oli sellainen jamibändi. Kerran jammailimme ammattikoulun juhlasalissa. Rupesin ihmettelemään kesken biisin, että Peepaa ei näy missään. Kuuluu vain raju kitarasoolo. Siellähän se jätkä makasi vahvarin  takana mahallaan ja soitti menemään. Se oli aikamoinen suoritus se.

Humppakeikoille Santoksen kanssa (76-79)

Vitikaisen Eki halusi kovasti lähteä keikoille. Hän perustu Santos-nimisen humppayhtyeen. Aluksi meitä oli Markku Orislahti (rummut), Lauri Vitikka (haitari, laulu), Erkki Vitikainen (Basso, laulu) ja Harri Laakso (kitara, taustalaulu). Bändin jäsenet vaihtuvat usein. Mukana olivat myös rumpaleista Jukka Stenroth ja Andrei Gotlewsky (lauloi myös), haitaristeina Jaakko Pollari, Tapani Peura ja kosketinsoittajana Kari Risto. Santoksella oli kovasti keikkoja. Teimme paljon myös säestyskeikkoja. Oli Mattia ja Teppoa, Lea Lavénia Tarja Ylitaloa ja muita. Syksyllä 79 muutin Vaasaan opiskelemaan. Silti kuljin pohjoisessa keikoilla. Pisin keikkamatka oli Vaasasta Utsjoelle kahden keikkaillan vuoksi. Lopulta kulkeminen kävi mahdottomaksi.

Hyvösen Jukan yhtye (78)

Jukan kanssa soittelimme ravintoloissa taustamusiikkia. Bändiin kuului Sinikka (laulu, basso) Jukka Hyvönen (Haitari), Andrei ”Antti” Gotlewsky (rummut, laulu) sekä Harri Laakso (kitara). Kerran Ounasvaaralla jouduimme säestämään yllätäin yhtenä juhannuksena Irviniä. Siitä meinasi tulla katastrofi, kun Sinikka sanoi ettei hän osaa soitta yhtään Irvinin laulua bassolla. Meikäläinen hyppäsi bassoon, Irvini otti kitaran, Jukka haitarin ja Antti rummut. Sekin yllätys saatiin hoidettua kunnialla kylläkin rimaa hipoen.

Nivavaaran rokkibändi (79)

Bändi soitteli vanhoja Rock n´ Roll kipaleita. Siihen kuuluivat Markku Orislahti (rummut),  Erkki Vitikainen (Basso, laulu) ja Harri Laakso (kitara, taustalaulu). Se oli sellaista rämistelyä.

80-luku

Revox kelanauhuri

Jo 70-luvulla tein äänityksiä eri bändien kanssa. Nyt alkoi varsinainen ”äänitetuotanto”,  kun hommasin Revoxin kelanauhurin. Se oli 2-raitainen, siis master-nauhuri. Siinä oli duppaus mahdollisuus, mikä tarkoitti raidalta raidalle äänen siirtelyä. Siirtelyn aikana voi aina lisätä uuden äänen. Se on päällekkäisäänitystä. Päälle voi äänittää niin monta kertaa kuin haluaa. Ensimmäisten äänitysten taso tosin huononee uusien äänityskertojen myötä. Käytännössä äänityksiä voi tehdä 5-6 kertaa. Nauhuri on ollut kovassa käytössä sävellettäessä biisejä ja tehdessä keikkaäänityksiä. Nauhoja on kertynyt kymmenien tuntien edestä.

Kesälomabändi (80)

Mukana olivat Seppo Suhonen (rummut), Hannu Raudaskoski (Basso), Olli Harju (kitara) ja Harri Laakso (kitara). Bändi soitteli fuusiojatsia. Biisit olivat omaa käsialaa. Kaikilla oli omia sävellyksiä. Tässä bändissä jammailtiin paljon. Oli pitkiä sooloja, varsinkin Suhosen Seppo rakasti pitkiä rumpusooloja.

LHL-project (82-84)

LHL-project on lyhenne Laakso-Härmä-Lehtonen-Projectista. Bändissä mukana olivat Tommi Härmä (rummut, laulu), Janne Lehtonen (basso) ja Harri Laakso (kitara, taustalaulu). Biisit olivat omia Jannen ja minun säveltämää progressiivista rokkia. Omasta mielestäni yksi parhaista bändeistä, jossa olen soittanut. Teimme muutamia keikkoja opiskelupaikkakuntani Vaasan ympäristössä. Kävimme bändimestaruuskisoissa Kokkolasta. Mestaruuden taisi voittaa silloin Ragnar hare tai Kolmas nainen. En muista tarkkaan. Keikka jännitti turhan paljon varsinkin Tommia, eikä se mennyt kovin hyvin. Emme pärjänneet.

Kesälomabändi (82)

Suhosen Markku soitteli rumpuja, Lehtomaan Hannu bassoa, Haurusen Mortti toista kitaraa ja minä toista. Musiikki oli Steely dan tyyppistä. Mukana oli myös jatsia lähinnä toisten tekemiä kappaleita. Soitettiin hyvin mutta siitä puuttui sydän.

Erkki Witikaisen orkesteri (84-85)

Se oli sitten humppakeikoille menoa tai paremminkin ravintoloihin. Soittamisesta tuli ammattimaista. Se oli aika rankkaa aikaa, kun oli normaalitöissä ja piti kulkea keikoilla. Soittajina oli Markku Orislahti (rummut), Pekka Muhojoki (haitari, koskettimet), Erkki Vitikainen (Basso, laulu) ja Harri Laakso (kitara, taustalaulu). Keikkoja oli ympäri Lapin- ja Oulun lääniä. Säestyskeikkoja oli myös joukossa. Muhojoen Pekalla oli tapana tahallaan vedätellä säestettäviä kääntämällä komppi nurin päin. Ammatti laulajat eivät menneet lankaan, mutta jotkut menivät. Silloin Pekka virnisteli partansa takaa. Hauska mies.

Hannu Merkun kanssa keikoilla (85)

Merkun Hannu oli iso mies ja isosta miehestä lähtee iso ääni. Meillä oli sellainen päätevahvistin, että se katkaisi kaiutunlinjat, jos mikki lähti kiertämään. Hannu, kun lauloi saattoi linjat mennä poikki muuten vaan. Ei se Hannua haitannut, sillä ääni kuului muutenkin. Bändissä soitteli Hannun lisäksi Markku Orislahti (rummut), Pekka Muhojoki (haitari, koskettimet)), ja meikäläinen Harri Laakso (basso).

Terapia orkesteri (85-89)

Terapia orkesteri oli sellainen terapia bändi. Siinä soiteltiin vapaa-aikoina. Mukana oli paljon porukkaa ja kokoonpano vaihteli. Mukana oli Arto ”Arska” Teräs (laulu, kitara), Keijo ”Kepa” Härkönen (kitara), Hannu Lehtomaa (basso), Markku Orislahti (rummut) ja Harri Laakso (koskettimet, kitara, taustalaulu) lisäksi bändissä oli Olli Puttonen (perkussionisti) ja Jukka Paasiala (laulu). Bändi soitteli cover biisejä laidasta lukien. Soul tai Blues tai sen tapainen oli ehkä suurin vaikuttaja musiikkivalinnoissa. Teimme joitakin keikkojakin.

Sirpa-Marita yhtyeineen (85-86)

Tuppuraisen Sirpa oli mukava likka ja hyvä laulaja. Sirpan mies Veikko Peltovuoma soitteli bändissä bassoa ja lauloi. Rumpuja soitti Orislahden Make. Koskettimia ja haitaria soitti Jokelan Jari. Itse soitin kitaraa ja lauleskelin taustalla. Bändi oli humppa- ja iskelmälinjalla. Keikkoja tehtiin vähintään kaksi per viikko. Ohjelmistossa oli aika paljon Jokelan Jarin ja minun tekemiä sävellyksiä. Myös haitarimestari Jukka Lampela vieraili mestaruuden jälkeen yhtyeessä. Sirpan kanssa julkaisimme singlen, jonka toiselle puolelle tuli Jarin ja toiselle minun sävellys. Sain siitä jopa teostokorvauksia muutamana vuotena. Sitä oli kuulemma soitettu levyautomaateissa.

Pikkujouluyhtye (87)

Yhtyeessä esiintyi Raimo ”Rape” Kortelainen (imitointi, laulu), Markku ”Make” Orislahti (rummut), Pekka ”Muhis” Muhojoki (haitari, koskettimet)), ja meikäläinen Harri Laakso (kitara, taustalaulu). Yhtye perustui Rapen imitaatio esitykseen. Keikkailimme ainoastaan pikkujouluissa. Soitimme lastenlauluista rokkiin eli ohjelmisto oli mitä sattuu.

Nordfox (88)

Pojilla oli kuukauden pesti Pellohoviin ja ne tarvitsi nopeasti kitaristia. Pyysivät sitten minut. Ehdin olla olla yhtyeessä vajaan kuukauden, kun minuun iski keuhkokuume kesken keikan. Kuume nousi äkkiä neljäänkymmeneen asteeseen. Yritäpä siinä sitten soitella, kun kitarakaan ei meinannut pysyä kourassa. Jouduin sairaslomalle ja pojat joutuivat ottamaan jonkun muun tilalleni. Bändissä soitteli Seppäsen Erkki (basso, laulu), Jukka-Pekka Hapuoja (koskettimet, laulu), Olli Tikkala (rummut, laulu) ja Harri Laakso (kitara).

Ammattikoulun bändi 2 (89-90)

Mukana olivat jo edesmennyt Billy Kostiainen (laulu), Raimo ”Rami” Hakala (kitara, steel), Timo ”Tiny” Palmu (rummut), Pertti ”Peepa” Palmu (kitara) ja Harri Laakso (koskettimet). Soitimme aika paljon jami-pohjaista musiikkia. Sellainen perjantai-ilta bändi. Ensiksi jammailemaan, sitten kaupungille.

90-luku

Oma pieni studio (90-)

Soittolaitteita alkoi olla kerääntynyt jo aikamoinen kasa nurkkiin venymään. Alkoi ollaaika perustaa oma kotistudio. Hommasin Tascamin 8-raita nauhurin. Revox toimi masternauhurina. Olinhan sen hommannut kymmenen vuotta aikaisemmin.

Laakso & Petranen (91)

Ensimmäinen pitkäsoitto julkaistiin vuonna 91. Kasetin nimi oli ”Kaikuja kellarista”. Tein sen Pertti ”Pepe” Petrasen (laulu, rummut) kanssa. Muina soittajina siinä kävi vierailemassa Timo ”Rehti” Rehtonen (kitara) ja Tarmo ”Tare” Saitajoki (basso). Laulujen sanat teki Antti ”Allu” Tikkanen. Painosmäärä oli 200 kpl. Pepe sävelsi yhden kappaleen ja minä loput. Timo ja Tare soittivat kumpikin yhdellä raidalla samoin Pepe omassa sävellyksessään. Muusta musiikista huolehdin minä ja olihan siinä aika kova työ. Siinä meni melkein vuosi saada kaikki sävellykset soitettua. Musiikki oli hieman proge-tyyppistä aika omintakeista musiikkia. Omasta mielestä hyvä siitä tuli. Serkkuni Timppa oli Rovaniemen kiekon (Roki) hallintoelimissä ja pyysi meitä tekemään heille tunnussävelmän. Biisin nimeksi tuli yksinkertaisesti Roki. Se soi pitkään kiekkoturnauksissa. En tiedä soiko se enää, onhan siitä jo aikaa.

Musiikkia motoristeille (92-93)

Kävimme muutamana keväänä soittamassa railakasta motoristimusaa Karu MC:n kevätkauden avajaisissa. Mukana olivat Jarmo ”Jabu” Kantola (kitara), Mikko Silander (rummut, laulu), Arto ”Arska” Karppinen, ”Jukka-Pekka ”JiiPee” Hapuoja  (koskettimet, laulu), Harri Laakso (kitara). Ne olivat varsinaisia irrottelu keikkoja.

Harri & Harri (96-98)

Pöyhtärin Harrin  kanssa kävimme heittämässä kahdella kitaralla muutaman keikan. Kaimapoika Harri lauloi ja soitteli kitaraa ja minä yritin pysytellä toisella kitaralla perässä. Teimme Harrin kanssa muutaman vielä julkaisemattoman studionauhankin.

Tietokoneet mukaan musiikkiin (98-)

Ostin ensimmäisen tietokoneen jo vuona 82. Se oli Commodore 64. Opettelin Basic-kielen ja tein muutaman tietokonepelin. Commodoressa oli jonkinlaiset ääniominaisuudet. Niiden ohjelmointia tuli harrastettua. Nykyään ääniominaisuudet tietokoneissa on aivan toista luokkaa. On erilaisia ohjelmia joilla voi ääntä muokata hyvinkin monipuolisesti. Hankin itselleni hyvän äänikortin, jonka mukana tuli kattava ohjelmisto. Nykyään äänitys tapahtuu tietokoneen kovalevylle. Nauhureita käytän vain välitallennuspaikkana, jos tarvitsen. Kuvassa näkyvä Cubase 5.0 VST on niitä tärkeimpiä ohjelmia mitä käytän.

Valley (99)

Valley keräsi taitavia soittajia ja laulajia yhteisten biisien taakse tyyliin hällä-Valley. tähän mennessä mukana ovat olleet Pertti ”Pepe” Petranen (laulu), Tapani ”Tapsa” Kenttämaa (laulu), Arto Teräs (laulu), Jukka-Pekka ”JiiPee” Hapuoja (koskettimet), Raimo ”Rami” Hakala(steel), Pertti ”Peepa” Palmu (kitara), Antti ”Allu” Tikkanen (sanat) ja Harri Laakso (musiikki, valokuvat, grafiikka, piirustukset, kuvat, esitys, 3D mallit, tarina ja ohjelmointi). Mukaan on tullut multimedia. Valleyltä on ilmestynyt kesällä 99 multimediatyö ”Juippi retkeilee”. Multimedia työssä edellisten lisäksi ovat olleet Terttu Jokinen (piirustuksia) ja K. Iva (valokuvia, aforismit ja mietelauseet). Kuvassa ovat Harri, Pepe ja Allu.

2000-luku

Kolme iloista Rosvoa (2000)

Soitin ja sovitin musiikkinäytelmän Kolme iloista rosvoa Rovaniemen kesäteatterille. Se pohjautuu Thorn Björn Egnerin sävellyksiin ja teatteriesitykseen. Näytelmään valmistui 36 eri kappaletta mm. ehkä tunnetuin kappale "Hiljaa, hiljaa hiivitään me kardemumman yössä". Laulajina toimivat näyttelijät. Näytelmästä tuli yleisömenestys.

Elokuvamusiikkia lyhytfilmeihin (00-)

Opettelin käyttämään DV-videokameraa. Tein tyttärestäni Millasta puolenkymmentä lyhytfilmiä, joihin säveltelin ja soittelin musiikit taustalle. Elokuvat ovat kestoltaan 5...20 min. Pitempiin ei tietokoneen kovalevyllä riittänyt tila editointivaiheessa. Myös renderointi on tuskastuttavan hidasta.

Pailakan Jokerit ja Tanssiorkesteri Pailakka
(03-05)

Yllämainitut orkesterit perustuivat Ravintola Pailakkaan, jossa soittelin tanssimusiikkia. Tanssiorkesteri pailakka soitteli lähinnä Agents-tyyppistä kitarapoppia. Orkesteriin kuuluivat Sampo Kumpula (laulu ja kitara), Ilkka "Ike" Alakunnas (kitara), Samppa Karjalainen (rummut ja taustalaulu), Esa Nieminen (rummut ja laulu), Harri Laakso (basso ja taustalaulu). Samppa ja Esa olivat rummuissa vuorotellen muutaman kuukauden kerrallaan. Keikkoja meillä oli lähinnä Lauantaisin ja joka tiistai oli treenit. Bändi treenasi paljon, mutta lopullinen motivaatio puuttui.
Pailakan jokerit oli vanhempaa tanssimusikkia soittava orkesteri, johon kuuluivat Hannes Höynälä (Haitari ja Laulu), Ilkka "Ike" Alakunnas (kitara), joka muuten omisti kyseisen ravintolan, Samppa Karjalainen (Rummut ja Laulu) ja Harri Laakso (Basso). Tämä orkesteri soitteli perjantai iltaisin.

Lemmenjoen huuhtojat (2004)

Siskoni Kikka pyysi laittamaan orkesterin pystyyn Lemmenjoen kultakisoja varten. Tuumasta toimeen : soitin parille tutulle kaverille ja niinhän se lähti pyörahtämään. Hietalan Seppo tuli haitariin ja laulamaan. Seppo on parhaimpia haitaristeja joiden kanssa olen soitellut. Bassoon tuli "velikulta" Hankalahonkala (Heikki Honkala), jolta ei saanut suunvuoroa edes lavan ulkopuolella, oli se niin taitava suoltamaan tarinaan laulamisen ohella. Itse soittelin kitaraa. Siis, Bändissä ei ollut rumpalia ollenkaan. Hyvin se keikka meni ja porukkaa oli yllättävän paljon.

PakettiPaketti (2007...)

Perustimme Turkuun Paketti nimisen bändin. Soitamme lastenlauluista heviin ja kaikkea siltä väliltä, pääasiassa jami pohjalta.

Soittajat:
Hantta Heikkilä: rummut ja laulu
Ape Grunsten: Soolokitara, taustalaulu
Harri Laakso: Basso, koskettimet, taustalaulu
Makke: kitara
Jani: kitara

Jani ja Makke käyvät sillointällöin treeneissä, yleensä vuorotellen.

© Harri Laakso 19.12.2008