60-luku
Pianotunnit
Pianotunnit
alkoivat, kun olin 5-vuotias. Opettajana minulla oli isän siskon
mies Veikko. Veikon tunneilla kuljin noin 7 vuotta. Tunnelma siihen
aikaan oli se, että vois kylläkin tehdä jotain muuta, kuin pimputella
pianoa. Mieluummin olisin ollut luistelemassa kavereiden kanssa.
Perustaidot siellä kuitenkin opin.
Aku
Ankka
Kun
niitä pianotunteja sitten otettiin, niin täytyihän sitä keksiä
jotakin iloista ja mukavaa soitettavaa. Rupesin soittamaan Aku
Ankoista Tupu-Hupu-Lupu musaa. Välillä pianon bassopäässä kömpivät
karhukoplan veijarit. Ne olivat ensimmäisiä sävellysten alkuja.
Kävi vain niin ettei seuraavana päivänä sitten muistanutkaan mitä
oli edellisenä päivänä sävellellyt.
C-kasetti
60-luvun
loppupuolella ilmestyivät ensimmäiset C-kasetit. Nauhurit halpenivat
kasettidekeiksi. Ihmisillä oli varaa ostaa kasettisoittimia. Niinpä
serkkuni Timppa oli saanut tällaisen laitteen. Eräänä iltana olin
päässyt yövieraaksi Timpan luokse. Timppa esitteli uuden laitteensa.
Seuraavaksi oli vuorossa ensimmäiset nauhoitukset. Tätini joutui
armottomien toimittajien haastateltavaksi. Yöllä olikin vuorossa
musiikin nauhoittaminen. Timppa takoi pöydän kulmaa ja minä soitin
melodikaa. Jossain vaiheessa Timppa sitten väsähti. Minä jatkoin
silmät ristissä aamuun asti. Kipinä oli saatu.
70-luku
Äidin
Landola
Äitini
soitteli kitaraa. Kitaran soitto alkoi kiinnostaa. Olihan kaikissa
hyvissä bändeissä kovia kitaristeja. Oli Hendrixiä, Claptonia
ja Pagea. Ei tainnut ensimmäiset kitarasoolot mennä kovin hyvin.
Alkoi kova harjoittelu. E-mollin jos sai soimaan, niin päivä oli
pelastettu. Miten sen sitten sai soimaan, kun ei osannut edes
virittää sitä. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi sujua sointuvihkoja
ja nuotteja lukiessa.
Ensimmäinen
sähkökitara
Naapurin
poika Ismo sai joululahjaksi sähkökitaran. Minä siitä heti Ismon
luokse testaamaan kitaraa. Kitara kytkettiin stereoihin ja niin
ensimmäiset sähköiset soinnit kiirivät eetteriin. Yritin houkutella
Ismoa, että perustettaisiin bändi, mutta ei siitä mitään tullut,
kun Ismo oli vain kiinnostunut autoista ja moottoreista. Ostin
kitaran Ismolta muutaman kuukauden kuluttua 200 mk:lla. Kitaraa
piti ruveta heti muokkaamaan. Lisäsin siihen pari säädintä äänenvärin
säätöön. Kohta se olikin reikiä täynnä. Vahvarina toimi kaksi
putkiradiota sarjaan kytkettynä. Niistä lähti hyvä särö.
Grundig
kelanauhuri
Nyt
kun oltiin suuria kitaravirtuooseja, niin täytyihän vingutuksia
johonkin tallennella. Pyysin vanhemmiltani äänityslaitteita ja
sainkin vanhan käytetyn kelanauhurin ja vanhoja nauhoja. Äänityksistä
tuli niin hirveitä, ettei niitä pystynyt itsekkään kuuntelemaan
kuin kerran. Ajattelin silloin, että jonakin päivänä minulla on
kunnon studio.
Autotallijengi
(72-74)
Ensimmäinen
bändi perustettiin 70-luvun alkupuolella kavereiden kanssa. Bändiin
kuuluivat Antti Peuna (basso), Tuomo Kurtti (kitara), Urpo Hämäläinen
(rummut) ja minä, Harri Laakso (kitara). Kukaan ei oikeastaan
osannut vielä paljon mitään. Upille hankittiin ensimmäiset rummut
lähistön rakennustyömaalta. Maalipurkkien päälle pingotettiin
rakennusmuovia viemäreiden eristyskumilla kiristettynä. Antti
hommasi yhdeltä Pululta bassovehkeet, joihin kuului Hagström basso,
Philips 18W putkivahvari ja kaiutin. Tuomolla niin kuin minullakin
oli kaksi putkiradiota sarjaan kytkettyinä. Treenasimme lähes
tulkoon joka päivä ainakin muutaman tunnin. Emme osanneet soittaa
toisten tekemiä biisejä, niinpä kehittelimme niistä soinnuista
joita osasimme omia biisejä. Bändin keikkakiertue alkoi opettajien
pikkujoulusta. Avasimme pankkitilin suuria rahavirtoja varten.
Keikkoja olikin kaiken kaikkiaan peräti kaksi kappaletta. Poikia
alkoi tytöt kiinnostamaan enemmän kuin treenit, joten tiemme erosivat.
Alf
& Red (74)
Pesosen
Markun (laulu) ja Vähämäen Jyrkin (kitara) kanssa perustettiin
Alf & Red. Aluksi treenattiin kolmestaan lähinnä Beatlesin
kappaleita. Bassoon tuli mukaan Jarmo ”Alfred” Knuutila
ja rumpuihin Orislahden Markku. Muutaman kuukauden soitettuani
pojat potkasi minut bändistä pois. Ilmeisesti erimielisyyksiä
tuli siitä mitä instrumenttia minun olisi pitänyt soittaa. Poikien
mielestä koskettimia, omasta mielestä kitaraa. Joku muu tuli minun
tilalle.
X-ray
(74-76)
X-ray
olikin jo kunnon bändi. Sillä oli paljonkin keikkoja. Kiertelimme
ympäri lappia soittelemassa cover-biisejä. Oli joukossa joitakin
omiakin sävellyksiä, lähinnä Arskalta ja minulta. Bändistä oli
juttuja lehdistöä myöten. Soittajina kunnostautuivat Arto Teräs
(kitara, laulu), Heikki Alalouku (kitara), Erkki Vitikainen (basso,
laulu), Markku Orislahti (rummut) ja Harri Laakso (koskettimet,
kitara). Mukana kävivät myös Rauno ”Rappari” Pallari
(kitara) ja Harri Raudaskoski (kitara, laulu). Yhden hyvän jutun
muistan bändin keikkareissuista. Olimme saaneet kuulla eräältä
Sasisaarelta, että hänellä olisi kaksi keikkaa vahingossa myytynä
seuraavaksi viikonlopuksi päällekkäin ja kysyikin meiltä ottaisimmeko
toisen niistä. Keikka oli kuulemma rokki keikka. Niinhän me suostuimme.
Viikonloppuna matkasimme kohti Oijärveä (Ranuan ja Oulun välimaastoissa).
Oli kevät aikaa. Ajelimme reipasta vauhtia kunnes yhtäkkiä peräkärry
alkoi heittelehtiä auton perässä. Se heitti meidät niin, että
auton keula oli menossa kohti lumikinosta. Peräkärry perässä ojaan.
Kärryssä oli vielä sitä samaa heiluriliikettä, joten se oikaisi
auton keulan takaisin tielle päin. Kun oli riittävästi massaa,
tulimme takaisin tielle, niin kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.
Ainoastaan peräkärrystä jäi lokasuoja repsottamaan. Pääsimme perille
Oijärvelle hyvissä ajoin. Kasasimme vehkeet, otimme soundcheckit.
Kello 21.00 aloimme vetää rajua rokkia. Ketään vain ei näkynyt.
Pihalla oli kylläkin autoja kasapäin, mutta sisälle ei tullut
ketään. Kymmenen aikaan illalla järkkäri marssi meidän luokse
ja sanoi, että meidän täytyisi muuttaa musiikkityyliä kunnon musiikin
suuntaan. Keikkatauolla mietimme strategioita. ”Tämähän on
humppapaikka, mitä me osataan, Emma-valssi ja pari humppaa, soitetaan
niitä ja joitakin hitaita heavybiisejä”. Strategia oli valmis.
Seuraava tunti olikin sitten tosi pitkä. Joka neljäs biisi oli
Emma. Tulihan sinne sisälle muutama uskalikko tanssimaankin, mutta
se ei järkkäriä tyydyttänyt. Se kehotti meitä pakkaamaan kimpsut
ja kampsut ja häipymään mahdollisimman nopeasti. Keikkapalkkiota
ei makseta noin huonolle orkesterille. Saimme kuitenkin bensarahat.
Seuraavana päivänä Sasisaari sai kuulla kunniansa. ”Jätkä
möi meille humppakeikan rokkikeikan sijaan”. Todellisuudessa
bändi toimikin ihan hyvin, kunhan keikkapaikat olivat musiikille
sopivia.
Sakke,
Risto ja Harri (76)
Tämän
bändin kanssa soitin Hurriganesin ohjelmistoja. Havukaisen Risto
(rummut) oli aikamoinen Hurriganes-fani. Nurilan Sakke (basso)
oli siihen aikaan Rovaniemen elävän musiikin yhdistyksen johtohommissa.
Minulle (kitara) tämä oli vain kokeilua. Laulua meillä ei ollut.
Olihan se aikamoista Hurriganesia.
Humppakokeilut
Vitikaisen
Eki oli suivaantunut siitä, että humppabändit saivat keikkoja
paljon paremmin kuin rokkibändit. Alettiin Ekin kanssa treenaamaan
humppamusiikkia tarkoituksena perustaa humppayhtye. Aluksi soittelin
koskettimia. Se ei oikein tahtonut lähteä putkeen. Niinpä siirryin
kitaraan ja se rupesikin luonnistamaan. Kävin musiikkiopistossa
teoriatunneilla, lähinnä sointuteorioita opiskelemassa. Se helpottikin
kovasti ja opinkin yleiset humppamusiikissa käytettävät sointukierrot
aika nopeasti.
Ammattikoulun
bändi (76-77)
Mukana
olivat Risto ”Rilli” Helistén (basso), Harri Erkkilä
(rummut), Pertti ”Peepa” Palmu (kitara) ja Harri Laakso
(kitara). Soitimme aika paljon jami-pohjaista musiikkia. Joku
keksi teeman ja ei muuta kuin jammaamaan. Biisit venyivät pitkiksi.
Joskus saattoi käydä niin, että yksi biisi kesti koko treeni rupeaman.
Musiikissa käytettiin aika paljon funk-musiikin elementtejä. Se
oli sellainen jamibändi. Kerran jammailimme ammattikoulun juhlasalissa.
Rupesin ihmettelemään kesken biisin, että Peepaa ei näy missään.
Kuuluu vain raju kitarasoolo. Siellähän se jätkä makasi vahvarin
takana mahallaan ja soitti menemään. Se oli aikamoinen suoritus
se.
Humppakeikoille
Santoksen kanssa (76-79)
Vitikaisen
Eki halusi kovasti lähteä keikoille. Hän perustu Santos-nimisen
humppayhtyeen. Aluksi meitä oli Markku Orislahti (rummut), Lauri
Vitikka (haitari, laulu), Erkki Vitikainen (Basso, laulu) ja Harri
Laakso (kitara, taustalaulu). Bändin jäsenet vaihtuvat usein.
Mukana olivat myös rumpaleista Jukka Stenroth ja Andrei Gotlewsky
(lauloi myös), haitaristeina Jaakko Pollari, Tapani Peura ja kosketinsoittajana
Kari Risto. Santoksella oli kovasti keikkoja. Teimme paljon myös
säestyskeikkoja. Oli Mattia ja Teppoa, Lea Lavénia Tarja Ylitaloa
ja muita. Syksyllä 79 muutin Vaasaan opiskelemaan. Silti kuljin
pohjoisessa keikoilla. Pisin keikkamatka oli Vaasasta Utsjoelle
kahden keikkaillan vuoksi. Lopulta kulkeminen kävi mahdottomaksi.
Hyvösen
Jukan yhtye (78)
Jukan
kanssa soittelimme ravintoloissa taustamusiikkia. Bändiin kuului
Sinikka (laulu, basso) Jukka Hyvönen (Haitari), Andrei ”Antti”
Gotlewsky (rummut, laulu) sekä Harri Laakso (kitara). Kerran Ounasvaaralla
jouduimme säestämään yllätäin yhtenä juhannuksena Irviniä. Siitä
meinasi tulla katastrofi, kun Sinikka sanoi ettei hän osaa soitta
yhtään Irvinin laulua bassolla. Meikäläinen hyppäsi bassoon, Irvini
otti kitaran, Jukka haitarin ja Antti rummut. Sekin yllätys saatiin
hoidettua kunnialla kylläkin rimaa hipoen.
Nivavaaran
rokkibändi (79)
Bändi
soitteli vanhoja Rock n´ Roll kipaleita. Siihen kuuluivat Markku
Orislahti (rummut), Erkki Vitikainen (Basso, laulu) ja Harri
Laakso (kitara, taustalaulu). Se oli sellaista rämistelyä.
80-luku
Revox
kelanauhuri
 Jo
70-luvulla tein äänityksiä eri bändien kanssa. Nyt alkoi varsinainen
”äänitetuotanto”, kun hommasin Revoxin kelanauhurin.
Se oli 2-raitainen, siis master-nauhuri. Siinä oli duppaus mahdollisuus,
mikä tarkoitti raidalta raidalle äänen siirtelyä. Siirtelyn aikana
voi aina lisätä uuden äänen. Se on päällekkäisäänitystä. Päälle
voi äänittää niin monta kertaa kuin haluaa. Ensimmäisten äänitysten
taso tosin huononee uusien äänityskertojen myötä. Käytännössä
äänityksiä voi tehdä 5-6 kertaa. Nauhuri on ollut kovassa käytössä
sävellettäessä biisejä ja tehdessä keikkaäänityksiä. Nauhoja on
kertynyt kymmenien tuntien edestä. Kesälomabändi
(80)
Mukana
olivat Seppo Suhonen (rummut), Hannu Raudaskoski (Basso), Olli
Harju (kitara) ja Harri Laakso (kitara). Bändi soitteli fuusiojatsia.
Biisit olivat omaa käsialaa. Kaikilla oli omia sävellyksiä. Tässä
bändissä jammailtiin paljon. Oli pitkiä sooloja, varsinkin Suhosen
Seppo rakasti pitkiä rumpusooloja.
LHL-project
(82-84)
LHL-project
on lyhenne Laakso-Härmä-Lehtonen-Projectista. Bändissä mukana
olivat Tommi Härmä (rummut, laulu), Janne Lehtonen (basso) ja
Harri Laakso (kitara, taustalaulu). Biisit olivat omia Jannen
ja minun säveltämää progressiivista rokkia. Omasta mielestäni
yksi parhaista bändeistä, jossa olen soittanut. Teimme muutamia
keikkoja opiskelupaikkakuntani Vaasan ympäristössä. Kävimme bändimestaruuskisoissa
Kokkolasta. Mestaruuden taisi voittaa silloin Ragnar hare tai
Kolmas nainen. En muista tarkkaan. Keikka jännitti turhan paljon
varsinkin Tommia, eikä se mennyt kovin hyvin. Emme pärjänneet.
Kesälomabändi
(82)
Suhosen
Markku soitteli rumpuja, Lehtomaan Hannu bassoa, Haurusen Mortti
toista kitaraa ja minä toista. Musiikki oli Steely dan tyyppistä.
Mukana oli myös jatsia lähinnä toisten tekemiä kappaleita. Soitettiin
hyvin mutta siitä puuttui sydän.
Erkki
Witikaisen orkesteri (84-85)
Se
oli sitten humppakeikoille menoa tai paremminkin ravintoloihin.
Soittamisesta tuli ammattimaista. Se oli aika rankkaa aikaa, kun
oli normaalitöissä ja piti kulkea keikoilla. Soittajina oli Markku
Orislahti (rummut), Pekka Muhojoki (haitari, koskettimet), Erkki
Vitikainen (Basso, laulu) ja Harri Laakso (kitara, taustalaulu).
Keikkoja oli ympäri Lapin- ja Oulun lääniä. Säestyskeikkoja oli
myös joukossa. Muhojoen Pekalla oli tapana tahallaan vedätellä
säestettäviä kääntämällä komppi nurin päin. Ammatti laulajat eivät
menneet lankaan, mutta jotkut menivät. Silloin Pekka virnisteli
partansa takaa. Hauska mies.
Hannu
Merkun kanssa keikoilla (85)
Merkun
Hannu oli iso mies ja isosta miehestä lähtee iso ääni. Meillä
oli sellainen päätevahvistin, että se katkaisi kaiutunlinjat,
jos mikki lähti kiertämään. Hannu, kun lauloi saattoi linjat mennä
poikki muuten vaan. Ei se Hannua haitannut, sillä ääni kuului
muutenkin. Bändissä soitteli Hannun lisäksi Markku Orislahti (rummut),
Pekka Muhojoki (haitari, koskettimet)), ja meikäläinen Harri Laakso
(basso).
Terapia
orkesteri (85-89)
Terapia
orkesteri oli sellainen terapia bändi. Siinä soiteltiin vapaa-aikoina.
Mukana oli paljon porukkaa ja kokoonpano vaihteli. Mukana oli
Arto ”Arska” Teräs (laulu, kitara), Keijo ”Kepa”
Härkönen (kitara), Hannu Lehtomaa (basso), Markku Orislahti (rummut)
ja Harri Laakso (koskettimet, kitara, taustalaulu) lisäksi bändissä
oli Olli Puttonen (perkussionisti) ja Jukka Paasiala (laulu).
Bändi soitteli cover biisejä laidasta lukien. Soul tai Blues tai
sen tapainen oli ehkä suurin vaikuttaja musiikkivalinnoissa. Teimme
joitakin keikkojakin.
Sirpa-Marita
yhtyeineen (85-86)
Tuppuraisen
Sirpa oli mukava likka ja hyvä laulaja. Sirpan mies Veikko Peltovuoma
soitteli bändissä bassoa ja lauloi. Rumpuja soitti Orislahden
Make. Koskettimia ja haitaria soitti Jokelan Jari. Itse soitin
kitaraa ja lauleskelin taustalla. Bändi oli humppa- ja iskelmälinjalla.
Keikkoja tehtiin vähintään kaksi per viikko. Ohjelmistossa oli
aika paljon Jokelan Jarin ja minun tekemiä sävellyksiä. Myös haitarimestari
Jukka Lampela vieraili mestaruuden jälkeen yhtyeessä. Sirpan kanssa
julkaisimme singlen, jonka toiselle puolelle tuli Jarin ja toiselle
minun sävellys. Sain siitä jopa teostokorvauksia muutamana vuotena.
Sitä oli kuulemma soitettu levyautomaateissa.
Pikkujouluyhtye
(87)
Yhtyeessä
esiintyi Raimo ”Rape” Kortelainen (imitointi, laulu),
Markku ”Make” Orislahti (rummut), Pekka ”Muhis”
Muhojoki (haitari, koskettimet)), ja meikäläinen Harri Laakso
(kitara, taustalaulu). Yhtye perustui Rapen imitaatio esitykseen.
Keikkailimme ainoastaan pikkujouluissa. Soitimme lastenlauluista
rokkiin eli ohjelmisto oli mitä sattuu.
Nordfox
(88)
Pojilla
oli kuukauden pesti Pellohoviin ja ne tarvitsi nopeasti kitaristia.
Pyysivät sitten minut. Ehdin olla olla yhtyeessä vajaan kuukauden,
kun minuun iski keuhkokuume kesken keikan. Kuume nousi äkkiä neljäänkymmeneen
asteeseen. Yritäpä siinä sitten soitella, kun kitarakaan ei meinannut
pysyä kourassa. Jouduin sairaslomalle ja pojat joutuivat ottamaan
jonkun muun tilalleni. Bändissä soitteli Seppäsen Erkki (basso,
laulu), Jukka-Pekka Hapuoja (koskettimet, laulu), Olli Tikkala
(rummut, laulu) ja Harri Laakso (kitara).
Ammattikoulun
bändi 2 (89-90)
Mukana
olivat jo edesmennyt Billy Kostiainen (laulu), Raimo ”Rami”
Hakala (kitara, steel), Timo ”Tiny” Palmu (rummut),
Pertti ”Peepa” Palmu (kitara) ja Harri Laakso (koskettimet).
Soitimme aika paljon jami-pohjaista musiikkia. Sellainen perjantai-ilta
bändi. Ensiksi jammailemaan, sitten kaupungille.
90-luku
Oma
pieni studio (90-)
Soittolaitteita
alkoi olla kerääntynyt jo aikamoinen kasa nurkkiin venymään. Alkoi
ollaaika perustaa oma kotistudio. Hommasin Tascamin 8-raita nauhurin.
Revox toimi masternauhurina. Olinhan sen hommannut kymmenen vuotta
aikaisemmin.
Laakso
& Petranen (91)
Ensimmäinen
pitkäsoitto julkaistiin vuonna 91. Kasetin nimi oli ”Kaikuja
kellarista”. Tein sen Pertti ”Pepe” Petrasen (laulu,
rummut) kanssa. Muina soittajina siinä kävi vierailemassa Timo
”Rehti” Rehtonen (kitara) ja Tarmo ”Tare”
Saitajoki (basso). Laulujen sanat teki Antti ”Allu”
Tikkanen. Painosmäärä oli 200 kpl. Pepe sävelsi yhden kappaleen
ja minä loput. Timo ja Tare soittivat kumpikin yhdellä raidalla
samoin Pepe omassa sävellyksessään. Muusta musiikista huolehdin
minä ja olihan siinä aika kova työ. Siinä meni melkein vuosi saada
kaikki sävellykset soitettua. Musiikki oli hieman proge-tyyppistä
aika omintakeista musiikkia. Omasta mielestä hyvä siitä tuli.
Serkkuni Timppa oli Rovaniemen kiekon (Roki) hallintoelimissä
ja pyysi meitä tekemään heille tunnussävelmän. Biisin nimeksi
tuli yksinkertaisesti Roki. Se soi pitkään kiekkoturnauksissa.
En tiedä soiko se enää, onhan siitä jo aikaa.
Musiikkia
motoristeille (92-93)
Kävimme
muutamana keväänä soittamassa railakasta motoristimusaa Karu MC:n
kevätkauden avajaisissa. Mukana olivat Jarmo ”Jabu”
Kantola (kitara), Mikko Silander (rummut, laulu), Arto ”Arska”
Karppinen, ”Jukka-Pekka ”JiiPee” Hapuoja
(koskettimet, laulu), Harri Laakso (kitara). Ne olivat varsinaisia
irrottelu keikkoja.
Harri
& Harri (96-98)
Pöyhtärin
Harrin kanssa kävimme heittämässä kahdella kitaralla muutaman
keikan. Kaimapoika Harri lauloi ja soitteli kitaraa ja minä yritin
pysytellä toisella kitaralla perässä. Teimme Harrin kanssa muutaman
vielä julkaisemattoman studionauhankin.
Tietokoneet
mukaan musiikkiin (98-)
 Ostin
ensimmäisen tietokoneen jo vuona 82. Se oli Commodore 64. Opettelin
Basic-kielen ja tein muutaman tietokonepelin. Commodoressa oli
jonkinlaiset ääniominaisuudet. Niiden ohjelmointia tuli harrastettua.
Nykyään ääniominaisuudet tietokoneissa on aivan toista luokkaa.
On erilaisia ohjelmia joilla voi ääntä muokata hyvinkin monipuolisesti.
Hankin itselleni hyvän äänikortin, jonka mukana tuli kattava ohjelmisto.
Nykyään äänitys tapahtuu tietokoneen kovalevylle. Nauhureita käytän
vain välitallennuspaikkana, jos tarvitsen. Kuvassa näkyvä
Cubase 5.0 VST on niitä tärkeimpiä ohjelmia mitä
käytän. Valley
(99)
Valley keräsi
taitavia soittajia ja laulajia yhteisten
biisien taakse tyyliin hällä-Valley.
tähän mennessä
mukana ovat olleet Pertti ”Pepe” Petranen (laulu),
Tapani ”Tapsa” Kenttämaa (laulu), Arto Teräs (laulu),
Jukka-Pekka ”JiiPee” Hapuoja (koskettimet), Raimo ”Rami”
Hakala(steel), Pertti ”Peepa” Palmu (kitara), Antti
”Allu” Tikkanen (sanat) ja Harri Laakso (musiikki, valokuvat,
grafiikka, piirustukset, kuvat, esitys, 3D mallit, tarina ja ohjelmointi).
Mukaan on tullut multimedia. Valleyltä on ilmestynyt kesällä 99
multimediatyö ”Juippi retkeilee”. Multimedia työssä
edellisten lisäksi ovat olleet Terttu Jokinen (piirustuksia) ja
K. Iva (valokuvia, aforismit ja mietelauseet). Kuvassa ovat Harri,
Pepe ja Allu.
2000-luku
Kolme iloista
Rosvoa (2000)
Soitin
ja sovitin musiikkinäytelmän Kolme iloista rosvoa
Rovaniemen kesäteatterille. Se pohjautuu Thorn Björn
Egnerin sävellyksiin ja teatteriesitykseen. Näytelmään
valmistui 36 eri kappaletta mm. ehkä tunnetuin kappale
"Hiljaa, hiljaa hiivitään me kardemumman yössä".
Laulajina toimivat näyttelijät. Näytelmästä
tuli yleisömenestys.
Elokuvamusiikkia
lyhytfilmeihin (00-)
Opettelin
käyttämään DV-videokameraa. Tein tyttärestäni
Millasta puolenkymmentä lyhytfilmiä, joihin säveltelin
ja soittelin musiikit taustalle. Elokuvat ovat kestoltaan 5...20
min. Pitempiin ei tietokoneen kovalevyllä riittänyt
tila editointivaiheessa. Myös renderointi on tuskastuttavan
hidasta.
Pailakan
Jokerit ja Tanssiorkesteri Pailakka
(03-05)
Yllämainitut
orkesterit perustuivat Ravintola Pailakkaan, jossa soittelin tanssimusiikkia.
Tanssiorkesteri pailakka soitteli lähinnä Agents-tyyppistä
kitarapoppia. Orkesteriin kuuluivat Sampo Kumpula (laulu ja kitara),
Ilkka "Ike" Alakunnas (kitara), Samppa Karjalainen (rummut
ja taustalaulu), Esa Nieminen (rummut ja laulu), Harri Laakso (basso
ja taustalaulu). Samppa ja Esa olivat rummuissa vuorotellen muutaman
kuukauden kerrallaan. Keikkoja meillä oli lähinnä
Lauantaisin ja joka tiistai oli treenit. Bändi treenasi paljon,
mutta lopullinen motivaatio puuttui.
Pailakan jokerit oli vanhempaa tanssimusikkia soittava orkesteri,
johon kuuluivat Hannes Höynälä (Haitari ja Laulu),
Ilkka "Ike" Alakunnas (kitara), joka muuten omisti kyseisen
ravintolan, Samppa Karjalainen (Rummut ja Laulu) ja Harri Laakso
(Basso). Tämä orkesteri soitteli perjantai iltaisin. |
Paketti (2007...)