Hieman sähkösuunnittelijan taidoistani

Menin ammattikouluun vuonna 1976

Pääsin Rovaniemen ammattikouluun 2-vuotiselle sähköasentajalinjalle. Vielä samana kesänä ennen ammattikoulun aloittamista olin Pohjolan sähkössä varastomiehenä. Nykyisin tuo Pohjolan-sähkö on ABB. Seuraavana kesänä olin jälleen Pohjolan-sähkössä. Ammattikoulu päättyi keväällä 1978.

Armeijaan lähtö 1978

Sitten tuli armeijaan lähtö melkein suoraan koulun penkiltä. Kävin armeijan Rovaniemen ilmatorjuntapatteristossa. Olin hyvä uimaan, joten pääsin patteriston joukkueeseen puolustusvoimien mestaruuskisoja varten. Alokasaika menikin pääosin altaassa. Voitimme viestissä hopeaa. Alokasajan jälkeen menin viestivarastolle lähinnä latailemaan akkuja ja huoltamaan radiokalustoa. Kaikkiin tilaisuuksiin järjestelin äänentoistot ja valaistukset. Viestivaraston pomo kapteeni isokangas oli kehittänyt laitteen, joka matki lentokonetta ja kiersi ympäri tykkihallia. Siinä oli valoanturi joka tunnisti lasersäteen. Laser laitettiin sitten IT-tykin piippuun kiinni ja sillä piti sitten tähtäillä tähän vaijerin nokassa roikkuvaan vekottimeen. Jos lasersäde osui anturiin, niin laitteeseen syttyi hetkeksi lamppu osoittamaan osumaa. Laite oli vähän prototyypin omainen, välillä toimi ja välillä ei, joten korjattavaa siinä riitti.

Armeijan jälkeen sähköasentamaan 1979

Armeijan jälkeen menin Sähkö kontakt Oy:n töihin. Olin siellä 7 kk nuorempana sähköasentajana. Olihan se alussa hieman hankalaa, kun ei oikein osannut juuri mitään. Kuljinkin vanhemman asentajan apupoikana. Oppihan sitä siinä.
Mukavin homma oli, kun asensimme sähkökouruja silloisen säästöpankin asiakastiskiin. Tytöt palvelivat asiakkaita ja me kontattiin tiskin alla kourua asentamassa. Nykyisin kyseinen säästöpankki on Rovaniemen oikeustalo.

Vaasaan tekniseen kouluun 1979 ja opistoon 1980

Pääsin opiskelemaan Vaasan tekniseen oppilaitokseen sähkövoimatekniikkaa. Aluksi olin yhden vuoden koulun puolella, mutta kun se meni niin hyvin, niin päätin pyrkiä opiston puolelle ja pääsinhän minä. Opiskelu sujui kohtalaisesti. Olin melko tarkkaan luokan keskiarvossa. Sähkömoottoreihin ei kiinnostus oikein meinannut jaksaa ulottua, mutta toisaalta sähköasennukset oli minun lajini.
Opiskelu vaatii myös jotain muuta. Olimme poikien kanssa saunaillassa, josta kotia tullessani huomasin, ettei minulla ole avaimia matkassa. Asuin silloin kirkkopuistikolla 7-kerroksisessa ja 7-portaisessa talossa viidennessä kerroksessa keskirapussa. Päätin huutaa tyttökaverille, että heittäisi avaimen. Siinä aikani huudeltuani kaikkiin muihin ikkunoihin syttyi valo, mutta ei meille. Onneksi naapuri tuli ikkunaan ja päästi minut alaovesta sisälle, jolloin pääsin pimputtamaan ovikelloa ja pääsinhän minä sisälle. Oli se vähän noloa. Onneksi emme asuneet enää kauan Vaasassa.

Opiskelun lomassa sähkölaitoksilla töissä

Kesällä 1980 menin Rovaniemen sähkölaitokselle Ilma- ja maakaapeliasennus hommiin. Työkaluin a meillä oli leveä ja kapea meisseli eli lapio ja rautakanki. Aluksi oioimme katupylväitä muutaman viikon, sitten päästiin Rovaniemen päämuuntoasemalle kaivamaan maadoituslankoille ojia. Muuntoasemaa laajennettiin silloin. Maa, mistä kaivoimme, oli kuorma-autojen tallaama saavi/kivimaa. Kaapeliojaa tuli noin metri tunnissa vaikka kuinka rehki. Niinpä pomo päättikin huomattuaan tuloksemme ottaa käyttöön kaivinkoneen avuksemme. Koneella meni puolituntia niin se oli kaivanut kaikki kaapeliojat. Meillä olisi mennyt koko kesä. Päästiinhän me oikeisiin kaapelinvetotalkoisiin, kun päästiin vetämää 10 kV kaapeleita pitkin Lapinrinnettä, joka oli rakenteilla oleva kaupunginosa Rovaniemellä. Siellä tehtiin kaikki infrastruktuuriin kuuluvat asennukset, muuntajat, jakelukaapit valaistukset ja talojohdot.
Seuraavana kesänä 1981 olin Vaasan sähkössä harjoittelijana apukaapelin asentajan tehtävissä. Vaasassa ei ollut tätä uudisrakentamista niinkään kuin vanhojen asennusten korjailua. Aluksi purimme yhden vanhan muuntoaseman, joka ei täyttänyt enää nykyisiä määräyksiä. Siellä oli avoimia 6 kV kiskostoja. Se oli lähinnä rälläkällä tehtävää sähköasentamista. Teimme useita kaapelijatkoksia. Erikoisin jatkos tehtiin vanhaan itäsaksalaiseen juuttikaapeliin. Pojat puhuttelivat sitä DDR:ksi. Pääsin tutustumaan kuinka merikaapelia lasketaan lähinnä rannalta käsin. Meidän piti päättää kyseiset kaapelit. Vaasassa sattui myös kommellus, kun katkaisin jakokaapilla väärän piuhan. Pojat sano, että katkaise se nollajohto ja minä oletin, että se on vaalean sininen. Niinhän minä ruimasin poikki sen piuhan ja se olikin vaihejohto. Niin meni viereisestä talosta yksi vaihe poikki. Minä lähdin juoksemaan kerrostaloon tarkistamaan jäikö hisseihin ketään sillä aikaa, kun pojat käyvät hakemassa varikolta jatkoholkin. Onneksi hisseissä ei ollut ketään. Ei siinä tullut kuin puolen tunnin sähkökatkos. Välillä nuo värisäännöt ovat ihmeelliset.

Kesällä 1982 paritalon kimppuun

Isäni Esko Laakso rakensi itselleen paritalon Pohjalaisen Olavin kanssa. Pääsin tekemään ensimmäisiä suunnitelmia ja asentamaan talon sähköistyksiä. Ensimmäistä kertaa jouduin työskentelemään itsenäisesti. Onneksi rakennuksella oli kokenut kirvesmiesryhmä, jotka neuvoivat kuinka putkea vedetään kosteuseristettä rikkomatta. Olihan meillä ammattikoulussa jo näitä omakotitalohommia. Sain tehtyä putkitukset, vedettyä piuhat putkiin, lattia- ja kattolämmitykset, maadoitukset ja keskukset, mutta viimeistely jäi kesken ennen kuin opiskelu kutsui. Ammattikoulun pojat tekivät työn loppuun.

Kesällä 1983 ensimmäiset varsinaiset suunnitelmat

Lapin keskussairaala oli suunnitteilla. Sähköinsinööritoimisto Esko Laakso Oy oli suunnittelun tehtäväkseen. Kohde oli niin iso, että siihen otettiin mukaan suunnittelutoimisto SIT Helsingistä. Itse pääsin suunnittelemaan sähkökeskuksia, joita olikin paljon. Minä suunnittelin kaikkein yksinkertaisimmat keskukset, eihän minulla ollut vielä sitä kokemusta tarpeeksi. Keskuksissa oli normaalisähkö-, varavoima- ja erikoisvaravoimakentät. Siinähän se kesä pyörähtikin.

1984 sähkösuunnittelijaksi Sähköinsinööritoimisto Esko Laakso Oy:hyn ja sen jälkeen oma toimisto

No se alkoi sitten se varsinainen suunnittelu-ura. Alussa suunnittelu tapahtui kokeneemman suunnittelijan opastuksella. Tein osasuorituksia johonkin laajempaan kokonaisuuteen, kunnes muutaman vuoden jälkeen sain ensimmäiset omat kohteet. Muistaakseni ne olivat Domus Arctican opiskelija asuntoja, perus kerrostaloja.
Rupesin toimistossa puhumaan cad-piirtämisen tärkeydestä suunnitteluun. Niinpä vähän aikaa emmittyämme hankimme ensimmäisen tietokoneen ja siihen ohjelmat. Kone oli Apricot 8086 jossa oli erillinen kovalevy ja siihen AutoCad 2.1 ohjelmisto. Kävin Helsingissä peruskurssin oppiakseni ohjelman käytön. Oli se aika kallis hankinta siihen aikaan. Ohjelmaan ei ollut saatavilla minkäänlaista sovellusta, joten rupesin itse rakentamaan sellaisen. Lähinnä siihen piti tehdä piirrosmerkit ensimmäiseksi. Sovellus tehtiin piirikaavioiden piirtämiseksi. Menihän siinä jonkin aikaa, mutta sovellus on edelleenkin käytössä tietenkin paljon kehittyneemmässä muodossa. No niinhän siinä kehityttiin vuosien varrella suunnittelijana. Sieltä tuli kouluja, vanhainkoteja, päiväkoteja, teurastamoita, paloasemia, tehtaita, liikerakennuksia, museoita, voimalaitoksia, hälytyskeskuksia jne. vastaan.

Eiscat asema Sodankylässä

Eräs erikoisista suunnittelukohteista oli Nokian Lätäsenon maja. Se oli keskellä ei mitään Lätäseno-joen varrella Iso- ja Pikkukurkkio-koskien puolessavälissä. Sähkön saanti oli pulmana, joten agregaattihan se sinne piti järjestää. Kuinka sitä tankataan? Helikoperi oli ainoa vaihtoehto sillä tankit olivat sen verran isot, että moottorikelkalla niitä ei kuljeteta, tulihan agregaatin kooksi 60 kVA. Rakennuksessa oli kymmenkunta majoitushuonetta, tupa, keittiö, sauna, WC-tilat ja varastotilaa. Lisäksi oli erillinen saunarakennus jyrkän rinteen alla Lätäsenon rannalla. Paikka tuli kuuluisaksi siitä, kun Presidentti Mauno Koivisto kävi siellä hiihtelemässä silloisen Nokian pääjohtajan kanssa. Muuten sinne rakennettiin erillinen helikopterikenttä.
Ensimmäinen hieman vaativampi kohde oli Artikum talon ensimmäinen vaihe. Arkkitehtinä siinä toimi tanskalainen Birch-Bonderup & Thorup-Waade arkkitehtitoimisto. Rakennuksessa oli useita arkkitehtonisesti erikoisia ratkaisuja, joten valaistussuunnittelu oli vaativaa. Rakennuksessa on useita näyttelytiloja, jotka vaativat omat ratkaisunsa. Rakennus liitettiin 10 kV suurjänniteverkkoon joten siellä on muuntoasema. Telejärjestelmiä oli parisenkymmentä erilaista alkaen ATK-verkon valokaapeloinnista aina monimutkaisiin rikoilmoitusjärjestelmiin.

Arktikum talo Rovaniemellä

Suosiolan turvevoimalaitos Rovaniemellä on myös suuri suunnittelukohde. Toimin kyseisessä kohteessa rakennussähkösuunnittelijana. En osallistunut prosessisuunnitteluun. Piirustuksia kertyi melkoinen läjä, muistaakseni suurin piirustus numero taisi olla 1500 alkaen ykkösestä. Rakennukseen tuli erilaisia telejärjestelmiä kolmisenkymmentä kappaletta.
Aluehälytyskeskus rakennettiin maan alle. Tämä kohde oli varsin monimutkainen kaikkine vara vara järjestelmineen. Kyseiseen kohteeseen minulla on salassapitovelvollisuus.

Suosiolan turvevoimalaitos Rovaniemellä

Tilavuudeltaan suurin kohde on ollut Onnisen tukkuyymälän saneeraus Turussa. Erikoinen kohde oli myös Tiileri Oy:n varasto/myymälä/tuotantorakennus. Sinne tuli oma hakevoimalaitos lämmittämään sitä taloa.

Monipuolinen suunnittelukokemus

Kuten yllä käy ilmi olen ollut suunnittelemassa vaikka minkälaisia kohteita. Alla on esimerkkejä luettelon omaisesti suunnittelemistani kohteista. Kohteita kaiken kaikkiaan on yli 600 kappaletta, jos otetaan huomioon pienimmätkin kohteet kuten Timpertin valaisinpylvään sähkösuunnittelu.