Kun niitä pianotunteja sitten otettiin, niin täytyihän sitä keksiä jotakin iloista ja mukavaa soitettavaa. Rupesin soittamaan Aku Ankoista Tupu-Hupu-Lupu musaa. Välillä pianon bassopäässä kömpivät karhukoplan veijarit. Ne olivat ensimmäisiä sävellysten alkuja. Kävi vain niin ettei seuraavana päivänä sitten muistanutkaan mitä oli edellisenä päivänä sävellellyt.

Kingelinin Ari laittoi mulle hyvän kuvan vanhan Aku Ankan kannesta vuodelta 1965. Kuvat ovat tutun näköisiä. Onkohan tuo tullut luettua aikoinaan säveltämisen ohella?

Muuten Akua julkaistiin myös saameksi nimeltä Vulle Vuojas.